Ranskan Polynesia
Tuamotu-saarten valtavassa sinisessä autiudessa, noin kolmesataa kilometriä Tahitista koilliseen, Makatea kohoaa Tyyneltämereltä kuin geologinen anomalia — kohonnut atolli, jonka kalkkikiviset jyrkänteet kohoavat yli seitsemänkymmentä metriä merenpinnan yläpuolelle, luoden profiilin, joka on täysin erilainen kuin loput Tuamotu-saaret, joita ympäröivät matalat laguunit. Tämä dramaattinen kohoaminen johtuu tektonisesta nosteesta, joka työnsi kerran merenpinnan alla olleen koralliriutan korkealle meren pinnan yläpuolelle, luoden saaren, jossa on luolia, fossiilisia koralliterasseja ja trooppista metsää — visuaalisesti ainutlaatuinen Ranskan Polynesiassa.
Makatean luonteen muovaa sen poikkeuksellinen fosfaatin louhintahistoria ja sen tuoreempi uudistuminen. Vuosina 1908–1966 Compagnie Française des Phosphates de l'Océanie louhi saaren runsaita guanosta peräisin olevia fosfaattiesiintymiä intensiivisesti, mikä muutti maisemaa ja toi paikalle yli kolmetuhatta työntekijää, kun aiemmin saarella asui vain muutama sata polynesialaista. Kun fosfaatti loppui, yhtiö lähti, työntekijät poistuivat, ja Makateasta tuli lähes autio saari — sen väkiluku laski alle viidenkymmenen.
Tänään fosfaattikauden rauniot luovat Makatealle aavemaisen, jälkiteollisen ilmapiirin. Lastauslaiturin jäänteet, ruostuneet koneet, umpeenkasvaneet rautatien kiskot ja tyhjät työntekijöiden asuinrakennukset muodostavat jyrkän kontrastin trooppiselle kasvillisuudelle, joka nopeasti valtaa kaivosalueet takaisin. Teollisen arkeologian ja luonnon uudistumisen vuorovaikutus luo maiseman, joka on yhtä aikaa melankolinen ja toiveikas – paikka, jossa luonto voittaa hitaasti mutta päättäväisesti ihmisen uuttamisen.
Makatean jyrkänteet ovat viime aikoina herättäneet kansainvälisen kalliokiipeily-yhteisön huomion. Paljaat kalkkikiviseinämät, jotka ovat vuosituhansien sateiden muovaamia yläkaareksi, luoliksi ja teräviksi piirteiksi, tarjoavat maailmanluokan urheilukiipeilykokemuksen surrealistisessa trooppisessa kauneudessa. Reitit vaihtelevat keskivaikeista äärimmäisiin, ja kiipeilykausi on käytännössä ympäri vuoden. Saarella sijaitsevat luolat – joista osassa on makean veden altaat ja esihistorialliset kalliomaalaukset – lisäävät speleologista viehätystä kiipeilykokemukseen.
Makatea on saavutettavissa vuokra-aluksella Rangiroasta (noin viisi tuntia) tai harvoin liikennöivällä rahtilaivalla Papeetesta. Saarella ei ole hotelleja — majoitus tapahtuu paikallisissa perheissä ainoassa jäljellä olevassa kylässä. Väkiluku on kasvanut hieman viime vuosina, kun ekoturismi ja kiipeilyturismi ovat tuoneet uusia taloudellisia mahdollisuuksia, mutta saari säilyy syvästi syrjäisenä ja palvelut ovat vähäiset. Paras aika vierailla on toukokuusta lokakuuhun, jolloin kuivimmat säät ja viileimmät lämpötilat tekevät ulkoilusta miellyttävintä.