Filippiinit
Filippiinien saariston pohjoisrajalla sijaitseva Calayanin saari kohoaa Babuyanin salmessa Luzonin ja Batanesin saariryhmän välissä — syrjäinen, tuulinen saari, jota suurin osa filippiiniläisistä ei ole koskaan käynyt eikä moni ole edes kuullut siitä. Tämä eristyneisyys on ollut saaren suurin lahja, säilyttäen maiseman, jossa vulkaaniset kukkulat, ikivanha metsä ja autiot rannat muodostavat ainutlaatuisen elinympäristön, jossa elää lajeja, joita ei löydy muualta maailmasta, kuten Calayanin rautarinta — lentokyvytön lintu, joka löydettiin vasta vuonna 2004, tehden siitä yhden 2000-luvun uusimmista lintulöydöistä.
Calayanin luonnetta määrittävät sen villiys ja pienen yhteisön lämpö. Saarella asuu noin kaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka asuttavat muutamaa rannikkokylää, joita yhdistävät karut tiet, jotka koettelevat kaikkein sitkeimpiä ajoneuvoja. Sisämaa on pääosin asumaton — metsien peittämät kukkulat kohoavat lähes viiteensataan metriin, niitä halkovat purot ja vulkaaniset muodostelmat paljastavat saaren geologiset juuret. Perinteiset kivitalot, jotka on rakennettu kestämään vuosittaiset taifuunit, antavat kyliin harvinaisen vakauden, joka on poikkeuksellista filippiiniläisessä arkkitehtuurissa.
Calayanin rautiaisella — Gallirallus calayanensis — on saaren suurin biologinen aarre. Tämä pieni, salaperäinen ja lentokyvytön lintu asustaa saaren kalkkikivimetsissä ja maatalousalueiden reunoilla, missä se kiitää pensaikon läpi nopeudella ja varovaisuudella, joka tekee havainnoinnista haasteen, joka vaatii kärsivällisyyttä ja asiantuntevan paikallisoppaan. Uuden lentokyvyttömän lintulajin löytäminen 2000-luvulla hämmästytti ornitologeja, ja Calayan on sittemmin muodostunut pyhiinvaelluskohteeksi lintubongareille, jotka ovat valmiita tekemään vaativan matkan.
Calayanille pääsee pienellä veneellä Luzonin pohjoisrannikon Aparrin kaupungista (noin neljästä kuuteen tuntia, sääolosuhteiden salliessa) tai satunnaisilla pienkoneilla. Perinteisiä hotelleja ei ole — vierailijat majoittuvat yksinkertaisissa kotimajoituksissa paikallisten perheiden luona. Paras aika vierailla on maaliskuusta toukokuuhun, jolloin meret ovat rauhallisimmillaan ja sää kuivimmillaan. Matka Calayanille vaatii joustavuutta, sietokykyä yksinkertaisiin olosuhteisiin ja aitoa seikkailunhalua — ominaisuuksia, joista saari palkitsee kokemuksilla, joita ei löydy mistään muualta Taiwanissa.